3.2.2010

Kanne ja vastaus Tampereen käräjäoikeudessa

Elinkeinoelämän keskusliitto ry:een (EK) kohdistamassaan kanteessa A vaati, että yhdistys velvoitetaan suorittamaan hänelle yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain (yhteistoimintalain 725/1978) rikkomisesta hyvityksenä 10 kuukauden palkkaa vastaavat 33 960 euroa korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien.

Kanteensa perusteeksi A kertoi, että hän oli toiminut alueasiamiehenä ensin Palvelutyönantajat r.y:n (PT) Pirkanmaan aluetoimistossa Tampereella 5.8.2002 alkaen ja Palvelutyönantajat r.y:n ja Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitto r.y:n (TT) yhdistyttyä EK:n palveluksessa 1.1.2005 alkaen 3.7.2005 saakka. PT:n ja TT:n toiminta oli 1.1.2005 lukien siirtynyt liikkeen luovutuksella EK:lle. EK oli 3.1.2005 irtisanonut A:n työsopimuksen taloudellisista ja tuotannollisista syistä.

Kutsu yhteistoimintaneuvotteluihin oli esitetty 19.8.2004 ja neuvottelut oli käyty 31.8. ja 4.10.2004 välisenä aikana. EK oli jo ennen yhteistoimintaneuvottelujen alkamista 25.5. ja 19.8.2004 päättänyt PT:n ja TT:n aluetoimistojen määrän vähentämisestä. PT:n ja TT:n yhdistyessä niiden Turun, Tampereen, Kuopion ja Oulun aluetoimistot yhdistettiin. TT:n Vaasan toimisto lakkautettiin ja siellä työskennellyt teollisuusasiamies siirtyi Tampereen aluetoimistoon, jossa työskennelleen A:n työsopimus irtisanottiin. PT:n aluetoimistot Jyväskylässä, Kouvolassa ja Seinäjoella lakkautettiin ja osa työntekijöistä irtisanottiin, kun taas osa siirtyi työskentelemään Helsingin toimistoon.

EK:n 9.8.2004 järjestämässä aluetoimistojen yhteistapaamisessa oli kerrottu EK:n aluetoimistojen kokoonpanot ja tehtävät. Yhteistoimintalain tarkoittamat neuvottelut alkoivat 31.8.2004 pidetyllä henkilöstötilaisuudella. Tämän jälkeen neuvotteluja käytiin 2.9., 14.9. ja 4.10.2004. A:n kanssa käydyissä neuvotteluissa keskusteltiin vain hänelle muissa toimipisteissä tarjottavista työtehtävistä. Näin ollen A:n osalta oli neuvoteltu irtisanomisen vaihtoehdoista, mutta neuvotteluissa ei ollut keskusteltu irtisanomisen perusteista. Neuvotteluissa ei tullut lainkaan esille irtisanomisen edellyttämä työn määrän olennainen ja pysyvä vähentyminen tai TT:n teollisuusasiamiehen siirtäminen työhön Tampereen toimistoon. Neuvotteluissa ei myöskään ollut lainkaan esillä mahdollinen tarve A:n kouluttamiseen, minkä vuoksi hänellä oli ollut aihe olettaa olevansa pätevä kaikkiin Tampereen toimiston tehtäviin. Vasta irtisanomisilmoitusta annettaessa A:lle oli ilmoitettu, että ennen Tampereen toimistossa tehty ja A:n työtehtäviin kuulunut neuvontatyö hoidettaisiin jatkossa pääosin Helsingin toimistosta.

EK oli rikkonut yhteistoimintalain 6 §:n 3 ja 3 b kohdan säännöstä, kun päätökset aluetoimistojen lopettamisesta oli tehty ennen kuin neuvottelut olivat alkaneet. Päätös oli johtanut A:n työsopimuksen irtisanomiseen. Toiseksi EK:n olisi pitänyt yhteistoimintamenettelylain 7 §:n 1 momentin nojalla neuvotella A:n kanssa irtisanomisen perusteista, vaihtoehdoista ja vaikutuksista. Perusteista ei ollut neuvoteltu lainkaan. A:n töiden vähenemisestä Tampereen toimistossa ei ollut ollut puhetta eikä myöskään irtisanomisen taloudellisista syistä. Kolmanneksi vaihtoehdoista oli neuvoteltu ennen kuin irtisanomisen perusteita ja vaikutuksia koskevista neuvotteluista oli kulunut yhteistoimintalain 8 §:n 2 momentissa säädetty aika. Vaihtoehdoista oli lisäksi osin neuvoteltu jo 10.8.2004 eli ennen neuvotteluesityksen tekemistä ja neuvottelujen alkamista.

Hyvityksen määrän osalta kanteessa vedottiin siihen, että yhteistoimintalakia oli rikottu monessa kohdassa siitä huolimatta, että EK:n olisi toimialansa perusteella tullut tuntea menettelysäännöt erityisen hyvin. Tämän vuoksi oli perusteltua määrätä tuntuva hyvitys.

Vastauksessaan EK kiisti kanteen kertoen, että yhteistoimintamenettely oli aloitettu yhteistoimintalain 8 §:n 4 momenttia noudattaen 19.8.2004 annetun neuvotteluesityksen mukaisesti ennen liikkeen luovutusta. Neuvottelut oli aloitettu 31.8.2004 ja ne olivat päättyneet 12.10.2004. Neuvottelujen edellytyksenä oli EK:n aie perustaa neljä aluetoimistoa kolmen hengen yksikköinä, joihin tuli toimenkuviltaan eriytetyt päällikön, lakimiehen ja elinkeinopolitiikan asiantuntijan tehtävät. EK:n aluetoiminnan käynnistäminen tässä muodossa tarkoitti sitä, että käytössä oli 19 henkilön resurssit ja 13 avointa työpaikkaa. Yhteistoimintamenettely käynnistettiin puhelinkokouksella 2.9.2004 ja erillinen neuvottelu A:n kanssa käytiin 14.9.2004 ja vielä 4.10.2004. A oli irtisanottu yhteistoimintamenettelyn päätyttyä.

Käräjäoikeuden tuomio 6.10.2006

Käräjäoikeus totesi, että EK:n toiminnan alkaessa purkautuivat PT:n seitsemän ja TT:n kahdeksan aluetoimistoa ja EK sai neljä aluetoimistoa. Niihin kuhunkin tuli kolme erilaista työtehtävää: toimistopäällikkö, lakimies ja elinkeinoelämän asiantuntija. Työvoiman vähentämisen tarve sisältyi itse rakennemuutokseen. Yhteistoimintaneuvottelut oli aloitettu ennen liikkeen luovutuksen toteutumista 1.1.2005.

Neuvotteluesityksestä 19.8.2004 sekä muistiosta ja pöytäkirjoista 2.9., 14.9. ja 4.10.2004 kävi ilmi, että neljästä aluetoimistosta oli tehty virallinen EK:n hallituksen päätös 19.8.2004. Myös ilmeni, että neuvottelut eivät olleet koskeneet entisten aluetoimistojen lakkauttamista ja uusien toimistojen lukua, vaan kysymys oli ollut aluetoimistojen rakenteesta kolmen hengen yksikköinä ja tehtävien eriyttämisestä ja niihin liittyneestä työvoiman vähentämisen tarpeesta. Näin ollen käräjäoikeus katsoi, että työnantaja oli yhteistoimintalain 7 §:n 1 momentin vastaisesti ratkaissut työntekijöiden asemaan vaikuttaneen kysymyksen yrityksen jonkin osan lopettamisesta neuvottelematta ensin toimenpiteiden perusteista ja vaihtoehdoista asianomaisten työntekijöiden kanssa. Myöskään ei ollut näytetty, että A:n kanssa olisi neuvoteltu hänen irtisanomisensa perusteista. TT:n Vaasan aluetoimiston lopettaminen ja siellä työskennelleen henkilön siirtyminen Tampereen aluetoimistoon ei ollut ollut esillä neuvotteluissa. Työvoiman vähentämisen tarvetta oli pidetty yleisluonteisesti itsestään selvyytenä rakennemuutosten johdosta. Samasta syystä oli rikottu myös yhteistoimintalain 8 §:n 2 momentin vaatimusta, että vaihtoehtoja koskevat neuvottelut voivat alkaa aikaisintaan 7 päivän kuluttua perusteiden ja vaikutusten käsittelystä. Muutoin ei ollut näytetty yhteistoimintalakia rikotun. Käräjäoikeus hyväksyi kanteen mukaisen hyvitysvaatimuksen määrällisesti ottaen huomioon EK:n asema työvoimapoliittisena järjestönä.

Käräjäoikeus velvoitti EK:n suorittamaan A:lle yhteistoimintalain 15 a §:n mukaisena hyvityksenä 33 960 euroa korkoineen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Olavi Parikka.

Turun hovioikeuden tuomio 27.5.2008

Hovioikeus totesi, että PT:n ja TT:n toiminnan siirryttyä EK:lle liikkeen luovutuksella olivat yhteistoimintamenettelyn piiriin kuuluneet yhteistoimintalain 6 §:n 3 a kohdassa (725/1978) tarkoitetulla tavalla liikkeen luovutuksesta mahdollisesti johtuvat henkilöstön osa-aikaistamiset, lomauttamiset ja irtisanomiset sekä niihin liittyvät koulutus- ja uudelleensijoitusratkaisut. Yhteistoimintaneuvottelujen kohteena ei puheena olevassa tapauksessa ollut ollut liikkeen luovutus sinänsä. Neuvotteluja ei ollut tässä tapauksessa tarvinnut käydä työntekijöiden kanssa entisten aluetoimistojen lakkauttamisesta ja uusien toimistojen lukumäärästä.

Organisaatiouudistus oli edellyttänyt henkilöstön vähentämistä, mikä oli ilmennyt 19.8.2004 annetusta neuvotteluesityksestä. Asiassa oli riidatonta, että neuvottelut olivat alkaneet 19.8.2004 ja päättyneet 4.10.2004. Neuvottelusta 4.10.2004 tehdystä muistiosta ilmeni, että A:lle avoinna olleet työpaikkavaihtoehdot olivat olleet esillä neuvotteluissa samoin kuin se, että A saatetaan irtisanoa, mikäli hän ei hyväksy mitään niistä. Neuvottelujen sisältö huomioon ottaen A:n asemaan vaikuttavaa kysymystä ei voitu katsoa ratkaistun yhteistoimintalain 7 §:n 1 kohdan vastaisesti neuvottelematta toimenpiteen perusteista ja vaihtoehdoista hänen kanssaan.

Yhteistoimintaneuvottelujen pöytäkirjoista ilmeni, että neuvottelut oli aloitettu henkilöstötilaisuudella 31.8.2004, jonka jälkeen oli pidetty puhelinkokous 2.9.2004. A:n kanssa oli käyty kahdenkeskisiä neuvotteluja 14.9. ja 4.10.2004. A:lle avoinna olleista vaihtoehdoista oli neuvoteltu 4.10.2004. Neuvotteluissa oli siten noudatettu yhteistoimintalain 8 §:n 2 momentin mukaista seitsemän päivän määräaikaa. Mainitsemillaan perusteilla hovioikeus katsoi, ettei yhteistoimintalakia ollut rikottu ja ettei A:lla ollut oikeutta hyvitykseen. Hovioikeus vapautti EK:n käräjäoikeuden tuomitsemasta maksuvelvollisuudesta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Juhani Saarinen, Kari Hirvonen ja Leena Virtanen-Salonen.

Perustelut

Kysymyksen asettelu

1. Palvelutyönantajat ry (PT) sekä Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitto ry (TT) olivat yhdistäneet toimintansa perustamalla 25.5.2004 uuden yhdistyksen, Elinkeinoelämän keskusliitto ry:n (EK). Kaikki PT:n ja TT:n toiminnat olivat siirtyneet EK:lle liikkeen luovutuksella 1.1.2005 lukien. PT:n ja TT:n henkilöstöt siirtyivät tuolloin EK:n palvelukseen.

2. EK oli jo ennen liikkeen luovutuksen toteutumista käynnistänyt yhdessä PT:n ja TT:n kanssa yhteistoimintaneuvottelut PT:n ja TT:n henkilöstöjen kanssa. Neuvotteluesitys oli tehty 19.8.2004. Sen mukaan neuvottelut olivat tarpeen yhdistysten yhdistämisestä, päällekkäisyyksien poistamisesta ja toiminnan uudelleen suuntaamisesta aiheutuvien uudelleen järjestelyjen vuoksi. Neuvottelujen ilmoitettiin koskevan henkilöstön vähentämistä ja työtehtävien muutoksia. Henkilöstön arvioitu vähentämistarve oli runsaat 60 henkilöä vuoden 2005 aikana.

3. Henkilöstötilaisuudessa 31.8.2004 PT:n ja TT:n henkilöstölle on ilmoitettu, että EK:n uusi organisaatio oli perustettu ja toiminnan painopisteet määritelty. EK:n hallitus oli 19.8.2004 päättänyt, että PT:n aiempien seitsemän ja TT:n kahdeksan aluetoimiston sijasta EK:lla tuli olemaan neljä aluetoimistoa ja näistä kussakin kolme työtehtävää. Puhelinkokouksessa 2.9.2004 EK:n taholta oli ilmoitettu, että aluetoimistot muodostettaisiin kolmen hengen yksiköiksi siten, että kussakin toimistossa oli päällikön tehtävä, lakimiestehtävä ja elinkeinopolitiikan asiantuntijatehtävä.

4. A:ta henkilökohtaisesti koskeneissa neuvottelutilaisuuksissa 14.9. ja 4.10.2004 oli käsitelty hänen työtehtäviään ja osaamistaan sekä työpaikkavaihtoehtoja. EK oli irtisanonut A:n työsopimuksen 3.1.2005 ilmoittaen irtisanomisen perusteeksi toiminnan uudelleen suuntaamisen ja uudelleen järjestelyn aiheuttamat tuotannolliset ja taloudelliset syyt.

5. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko EK menetellyt vastoin yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain (yhteistoimintalain) 6 §:n (725/1978 ja 723/1997), 7 §:n (725/1978 ja 906/1996) ja 8 §:n 2 momentin (906/1996) säännöksiä.

Yhteistoimintalain mukainen neuvotteluvelvollisuus liikkeen luovutuksen yhteydessä

6. Asiassa sovellettavaksi tulevan yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain (yhteistoimintalaki 725/1978) 6 §:n 3 kohdan mukaan yhteistoimintamenettelyn piiriin kuuluvat yrityksen tai sen jonkin osan lopettaminen tai siirto toiselle paikkakunnalle taikka sen toiminnan olennainen laajentaminen tai supistaminen. Pykälän 3 a kohdan (723/1997) mukaan yhteistoimintamenettelyn piiriin kuuluvat liikkeen luovutuksen tapahduttua siitä mahdollisesti johtuvat henkilöstön osa-aikaistamiset, lomauttamiset ja irtisanomiset sekä niihin liittyvät koulutus- ja uudelleensijoitusratkaisut. Pykälän 3 b kohdan (51/1993) mukaan yhteistoimintamenettelyn piiriin kuuluvat tuotannollisista tai taloudellisista syistä toimeenpantavat osa-aikaistamiset, lomauttamiset ja irtisanomiset sekä niihin liittyvät koulutus- ja uudelleensijoittamisratkaisut.

7. Liikkeen luovutusta koskevan yhteistoimintalain 6 §:n 3a kohdan lisääminen lakiin (724/1988) on liittynyt aiemman työsopimuslain 40 §:n 2 momentin muutoksiin (125/1984 ja 723/1988), jotka koskivat liikkeen luovutuksensaajan oikeutta irtisanoa työntekijän työsopimus. Sanottu 3 a kohta on liikkeen luovutustilanteissa kattanut samanlaiset työvoiman vähentämistoimet, joista tuotannollisten ja taloudellisten syiden osalta säädetään 3 b kohdassa. Oikeuskäytännössä yhteistoimintalain 6 §:n 3 a kohdan on katsottu kattaneen myös saman pykälän 3 kohdan mukaiset neuvottelutilanteet liikkeen luovutuksen yhteydessä (työtuomioistuimen ratkaisu TT 1991-120). Neuvotteluvelvollisuus on siten tässä tapauksessa perustunut yhteistoimintalain 6 §:n 3 a kohtaan.

8. Ennen kuin työnantaja ratkaisee yhteistoimintalain 6 §:ssä tarkoitetun asian, hänen on lain 7 §:n 1 momentin (725/1978) mukaan neuvoteltava toimenpiteen perusteista, vaikutuksista ja vaihtoehdoista niiden työntekijöiden ja toimihenkilöiden tai henkilöstön edustajien kanssa, joita asia koskee. Neuvoteltavina ovat siten tämän säännöksen perusteella olleet henkilöstön irtisanomisen perusteet, vaikutukset ja vaihtoehdot. Sen sijaan neuvotteluvelvollisuus ei ole koskenut liikkeen luovutusta sinänsä (HE 19/1988 vp s. 5 ja 16).

9. A:lle 3.1.2005 annetun irtisanomisilmoituksen mukaan hänen työsopimuksensa irtisanomisen perusteena ovat olleet toiminnan uudelleen suuntaamisen ja uudelleen järjestelyn aiheuttamat tuotannolliset ja taloudelliset syyt. Uudelleen organisoinnin kohteena on ollut EK:lle PT:ltä ja TT:ltä liikkeen luovutuksella siirtynyt toiminta.

10. Korkein oikeus katsoo, ettei ole perusteita tulkita yhteistoimintalain 6 §:n 3a kohtaa ja 7 §:n 1 momenttia niin, että neuvotteluvelvollisuus liikkeen luovutuksen yhteydessä kaavailtavista toiminnan uudelleenjärjestelyistä johtuvien henkilöstövaikutusten suhteen olisi suppeampi kuin jos kysymys on muunlaisista tuotannollisista tai taloudellisista syistä toimeenpantavien uudelleenjärjestelyjen aiheuttamista vaikutuksista henkilöstön asemaan. Näin ollen myös liikkeen luovutuksella siirtyneen toiminnan uudelleen järjestämisen yhteydessä tulee sovellettavaksi yhteistoimintalain 7 §:n 1 momentin mukainen velvollisuus neuvotella ennen ratkaisun tekemistä toimenpiteen perusteista sekä sen vaihtoehdoista ja vaikutuksista.

11. Asiassa on riidatonta, että EK:n hallitus oli ennen yhteistoimintaneuvotteluja 19.8.2004 tehnyt päätöksen aluetoimistojen ja niiden henkilöstön määrästä. EK on siten laiminlyönyt neuvotella näistä kysymyksistä yhteistoimintalain 6 §:n ja 7 §:n 1 momentin mukaisesti. Käydyissä yhteistoimintaneuvotteluissa on käsitelty vain sisällöltään jo päätetyn alueorganisaation muutoksen aiheuttamia henkilöstövähennyksiä seurauksineen.

12. Yhteistoimintalain 8 §:n 2 momentissa on säädetty tarkemmin menettelystä, jota on noudatettava, jos 6 §:n 1 - 5 kohdan mukainen neuvoteltava toimenpide ilmeisesti johtaa yhden tai useamman työntekijän tai toimihenkilön osa-aikaistamiseen tai irtisanomiseen taikka lomauttamiseen. Neuvottelujen tulee ensin kohdistua aiotun toimenpiteen perusteisiin ja vaikutuksiin, minkä jälkeen erikseen on käsiteltävä toimenpiteen vaihtoehtoja vähentämisen kohteena olevan henkilöpiirin rajoittamisen ja vähentämisestä aiheutuvien seurausten lieventämisen osalta. Kysymykseen tulevien työntekijöiden lukumäärästä riippuen on neuvottelujen kestolle ja sille, milloin henkilöstövaikutuksia koskevien vaihtoehtojen käsittely saa alkaa, asetettu erilaisia määräaikoja. Koska tässä tapauksessa ei irtisanomisten perusteiden osalta ollut käyty neuvotteluja lainkaan, on samalla rikottu yhteistoimintalain 8 §:n 2 momentin säännöksiä.

Hyvitys

13. Yhteistoimintalain 15 a §:n (724/1988) mukaan siinä tapauksessa, että 6 §:n 1 - 5 kohdassa tarkoitettu asia on tahallisesti tai ilmeisestä huolimattomuudesta ratkaistu noudattamatta, mitä 7 §:n 1 momentissa tai 3 - 5 momentissa taikka 7 a tai 8 §:ssä säädetään, ja työntekijä tai toimihenkilö on ratkaisuun liittyvistä syistä irtisanottu, on työntekijällä tai toimihenkilöllä oikeus saada työnantajalta hyvityksenä enintään 20 kuukauden palkka. Hyvityksen suuruutta määrättäessä on otettava huomioon yhteistoimintavelvoitteen laiminlyönnin aste ja työnantajan olosuhteet yleensä sekä samoista toimenpiteistä johtuva muu korvausvelvollisuus. Jos laiminlyöntiä on pidettävä olosuhteet huomioon ottaen vähäisenä, voidaan hyvitys jättää tuomitsematta.

14. Tässä tapauksessa EK on laiminlyönyt yhteistoimintavelvoitteen jättämällä neuvottelematta irtisanomisen perusteesta. Neuvottelut on siten laiminlyöty kokonaan työntekijän kannalta olennaisilta osin. Tämän vuoksi A:n vaatimus 10 kuukauden palkkaa vastaavasta hyvityksestä on kohtuullinen.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan.

Asia jätetään käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen varaan.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pauliine Koskelo sekä oikeusneuvokset Gustav Bygglin, Liisa Mansikkamäki, Timo Esko ja Marjut Jokela. Esittelijä Kirsti Uusitalo.